Tarina

Kivillä on omat juttunsa

Ne kertovat toisilleen tarinoita siitä, mitä ovat nähneet ja kokeneet, eikä niitä voi lahjoa olemaan välittämättä maailman menosta. Ne ovat paljon vanhempia kuin muut olennot tällä vihreällä planeetalla, joten ovat ehtineet jo kasvaa täyteen kiven mittaansa ja kaivella elämänsä Mariaanien haudat.

Kivet ovat tottuneet siihen, että ihmiset kuiskivat metsässä salaisuuksiaan kun luulevat olevansa yksin tai kaksin. Ovat ne tottuneet myös huutoihin, joita ihmiset ja metsän eläimet kajauttavat elämäntuskissaan. Kunnon huuto kun auttaa kaikkiin vaivoihin, kivet tietävät.

 

 

 

Kivien mielestä saa rakastua vaikka joka päivä, ihan kehen tai mihin tahansa, eikä sitä ole rajoitettu tiettyyn sukupuoleen, sosiaaliseen luokkaan, siviilisäätyyn tai väriin. Kuten ei muotoonkaan, pehmeyteen tai kovuuteen, kokoon, tuoksuun tai muuhun sellaiseen. Rakastuminen on sallittua aina.

Ihan toinen asia sitten onkin omistaminen. Rakastuminen ja omistaminen ovat eri asioita, eivätkä kivet kannata minkään asian omistamista. Olento maassa kun ei omista edes itseään. Niin keho kuin sielukin kuuluvat maaplaneetalle ja universumille, eikä sille tosiasialle mahda mitään. Vaikka miten kovasti yrittäisi.

Kun päästää irti omistamisen tuskasta, olo kevenee ja jaksaa leikkiä huomattavasti useammin ja villimmin

 

 

 

Kivet pohtivat, miten elämäntyylillä voi vaikuttaa onnellisuuteen. Ovat arvioineet erilaisia elämäntyylejä kivisen aikansa kuluksi. Yksi kaveri veti aina ihan täysillä, kunnes hajosi lopulta itkemään. Tosin yleensä vasta sen jälkeen, kun muut jo itkivät hänen ympärillään.

Toisellä äärilaidalla sellainen vaatimattomampi tapaus säästeli ja säästeli, ei oikein uskaltanut edes rakastua, ettei vain sattuisi mitään.

”No, kukin tyylillän”, kivet pohtivat, mutta suosivat nykyisin itse melko kapeaa polkua, kuin rikas poikaparka Buddha konsanaan, joka etsi tasapainoa maailman laidoilta myös äärimmäisestä köyhyydestä. Ja löysi sen lopulta kuuluisalta keskitieltä.

”Jos ei ole käynyt äärilaidoissa, niin mistä sen tietää, milloin on keskitiellä? Ja kaiken huipuksi joskus ihmiset luulevat olevansa keskitiellä ja ovatkin äärilaidalla, milloin missäkin kulmassa tai reunassa. Ja silloin kun ovat keskitiellä, saattavat muut luulla heidän olevan äärilaidassa riippuen siitä missä äärilaidassa itse ovat.

Huh huh, kyllä on hankalaa olla keskitiellä”, kivet pohtivat, pistävät silmänsä kiinni ja antavat ilta-auringon lämmittää kivistä pintaansa. Siitä tulee melkoisen keskitiellä oleva fiilis.

 

 

 

Kivien mielestä menestynyt olento on sellainen, joka on löytänyt tasapainon. Eräät hyvin menestyneet olennot tunsivat hyvin metsässä samoillessaan syötävät kasvit eikä niille tullut nälkä, vaikka välillä vähän eksyikin.

Parhaimmistona kivet pitivät ihmisiä, joka tulivat hirvittävän hyvin toimeen erilaisten eläinten kanssa. Olivat ihmiskielellä muotoiltuna hyvin menestyneitä koirien, käärmeiden ja oravien silmissä.

 

 

 

 

 

Päivänä eräänä kivi lausui runon ihmiselle:
kiven viileys rakastaa sinua
tuntee pinnallaan ihmisen painon
joka kulkee oksien kahina askeleissaan
sisiliskojen pakoja jalkojen alta
mustarastaiden laulu lohduttaa
kuka meitä rakastaa jos me emme toisiamme

 

 

 

 

 

 

Osta koko suomenkielinen kirjanen omaan tai ystävän kirjahyllyyn OVH 9,90 e: 

12.90 Sis ALV 10%Lisää ostoskoriin

Verkkokaupasta saatavana myös englanninkielinen versio.